Danske Bankin helmikuun lopussa tehdyn Asuntolainapulssin mukaan 15 prosenttia suomalaisista on hakenut lyhennysvapaata tai laina-ajan pidennystä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Luku ei ole muuttunut marraskuusta, jolloin tutkimus tehtiin edellisen kerran.
Iso osa suomalaisista on viimeisten kuukausien aikana perehtynyt siihen, miten viitekorkojen nousu vaikuttaa omaan asuntolainaan ja talouteen. Oman talouden parempi ymmärrys näyttää lisänneen asuntovelallisten varmuutta siitä, että lyhennysvapaalle ei ole tarvetta. Helmikuussa 70 prosenttia vastaajista kertoi, että ei aio hakea lyhennysvapaata, kun marraskuussa luku oli 63 prosenttia.
”Osa kotitalouksista on kärsinyt hintojen noususta kohtuuttomasti, mutta selvä enemmistö on voinut sopeutua tilanteeseen esimerkiksi vähentämällä kulutustaan. Korona-aikana kysyntä esimerkiksi lyhennysvapaille oli moninkertainen verrattuna tähän talveen”, sanoo Danske Bankin henkilöasiakkaiden lainoista vastaava johtaja Sari Takala.
Yleinen hintojen nousu oli edelleen yleisin syy hakea lyhennysvapaata tai laina-ajan pidennystä. Sen nimesi helmikuussa syyksi 28 prosenttia vastaajista, kun vielä marraskuussa luku oli 20 prosenttia.
Energian hinnan nousu oli syynä lyhennysvapaan tai laina-ajan pidennyksen hakemiselle joka neljännellä (26 %) vastaajalla. Osuus oli marraskuussa 25 prosenttia. Korkojen nousun nimeää nyt syyksi 12 prosenttia vastaajista, kun marraskuussa sen nimesi syyksi 8 prosenttia vastaajista.
”Osa suomalaisista havahtuu korkojen nousuun vasta korontarkistuspäivänä. Osuutta nostaa myös se, että suomalaisten tietoisuus koronnousun vaikutuksesta omaan lainaan on kasvanut. Monen suomalaisen asuntolainan viitekorkona on 12 kuukauden euribor, joka on antanut aikaa varautua korkojen nousuun”, sanoo Sari Takala.
Kyselytutkimuksesta
Kyselytutkimuksen toteutti YouGov Finland Danske Bankin toimeksiannosta. Tutkimukseen vastasi 849 täysi-ikäistä suomalaista, joilla on asuntolainaa. Tiedot kerättiin sähköpostikyselynä 17.2. – 21.2.2023 välisenä aikana YouGovin kuluttajapaneelissa. Tutkimuksen virhemarginaali on noin ±2,9%-yksikköä suuntaansa.